Artikkelit vanha

Tämä kirjoitus on jatkoa huhtikuussa blogina ilmestyneelle kirjoitukselle.

NOJA-toiminnan yhteydessä olemme toisinaan kysyneet nuorilta, mieltävätkö he sijaishuollon aikuiset kasvattajinaan. Kysymys on voinut tuntua nuorista yllättävältä. Nuoret mieltävät huolenpidostaan vastaavat aikuiset yleensä ohjaajikseen ja rooli kasvattajana voi tuntua vieraammalta. Nuorten on helpompi puhua ohjaajista, jotka ohjaavat heitä arjessa. Vanhempien kasvatusvastuu on selkeämpi asia.

Nuorten ajatuksien lähtökohtia ymmärtäen ja mahdollisia toiveitakin kunnioittaen voimme puhua myös ohjaajista ja nuorten ohjaamisesta. Laajasti katsoen lapsen tai nuoren ohjaaminen kuuluu hyvinkin kasvatus -käsitteen sisään.

On totta, että kasvattajan ammattinimikkeestä on vuosikymmenten saatossa etäännytty. Esimerkiksi lastensuojelun työpaikkailmoituksissa ammattinimike usein ilmoitetaan ohjaajaksi ja vain harvoin kasvattajaksi. Tehtävänkuvauksissa voidaan puhua lasten ja nuorten hoidosta ja kasvatuksesta, yhdessä sekä ohjauksesta ja kasvatuksesta tai vaikkapa pelkästään ohjauksesta. Jossain määrin puhe kasvatustyöstä sijaishuollon arjen käytännöissä saattaa olla tänä päivänä vieraampaa myös aikuisille.

Kasvatuksen merkityksestä on kuitenkin tärkeä puhua nuorille. NOJA-toiminnan yhteydessä kasvatuksesta on puhuttu nuoren oikeutena, ja nuoret ovat osallistuneet aiheen käsittelyyn mielellään. He ovat mm. tutustuneet ”Suomen kauneimpaan lakipykälään”, lapsenhuoltolain 1 §:n, joka säätää lapsen huollosta ja kasvatukseen liitettävistä merkityksistä. Säännös kuvastaa hyvin kasvatukseen liitettäviä perimmäisiä arvoja ja siitä on selkeästi hahmotettavissa periaatteita, joita kasvatuksessa tulee noudattaa.

Kasvatuksen merkitystä tarkasteltaessa on hyvä nostaa esiin ajatuksia siitä, miten nuoren täysipainoinen ja sopusointuinen kehitys turvataan. Kasvaminen onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä saa merkityksiä. Niillä on vaikutus nuoren valmiuksiin elää itsenäisesti yhteiskunnassa ja sitoutua elämässään rauhan, ihmisarvon, suvaitsevaisuuden, vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden hengen mukaisiin ihanteisiin, niihin, jotka hän on omaksunut kasvatuksensa kautta ja joita myös YK:n lapsen oikeuksien sopimus korostaa kasvatuksen tavoitteina.

Lastensuojelun asiakkaana sijoitetulla nuorella on erityinen oikeus saada tietoa. Hyvän kasvatuksen myötä nuorelle annettu tieto turvaa nuoren kokemusta tulla kuulluksi ja osallistua. Hyvä kasvatus rakentaa nuorelle myös ymmärrystä huolenpidon merkityksestä elämässään ja luo luottamusta.

Kokemus hyvästä kasvatuksesta on yhteydessä kokemukseen oikeuksien turvaamisesta. Tällainen kokemus voi syntyä nuorelle, kun hänelle jaetaan tietoa oikeuksien merkityksestä ja osallistetaan sitä koskevaan keskusteluun. Aihe voi olla esimerkiksi se, miten aikuiset arvioivat yksikössään rajoitusten käytön edellytyksiä, kuvaavat sitä koskevaan päätöksentekoon liitettäviä merkityksiä tai selventävät nuorelle rajoituksen toteuttamista ja sen vaikutuksia.

Pasi Pollari

Koronakriisi on ennenkokematon tilanne kaikille vanhemmille ja ammatissaan kasvatustyötä tekeville aikuisille. Se haastaa kasvatusta koskevia käsityksiä. Nyt vaaditaan herkkyyttä tunnistaa lapsen turvattomuutta, taitoa suojella lasta ja keinoja vastata lapsen muihinkin tarpeisiin kuin suojelun tarpeeseen. Onneksi kasvatustyön tueksi on julkaistu useita hyviä ohjeistuksia.

Hyvä kasvatus edellyttää tietoista toimintaa. Lapsen huolenpidosta vastaavilla aikuisilla on paljon tietoa ja usein myös paljon elämän ja työn mukanaan tuomaa kokemusta kasvatuksesta ja sen merkityksestä. Kasvatusta koskevien käsitysten kokonaisuutta voidaan kuvata kasvatustietoisuudeksi eli ymmärrykseksi kasvatuksen tavoitteista, keinoista ja tuloksista. Tärkeää on tieto siitä, mitä aikuinen haluaa välittää lapselle ja millä keinoin. Puhumme paljon tietojen ja taitojen merkityksistä lapselle, moraalikasvatuksen tarpeellisuudesta tai lapsen tarpeista luoda suhdetta esteettisiin arvoihin (esim. Lea Pulkkinen, 1984 ja Veli-Matti Värri, 2000). Hyvän kasvatustyön turvaaminen edellyttää usein, että kasvattajalla on mahdollisuus tukeen. Se voi olla esimerkiksi tiedon ja kokemusten jakamista, yhteistyössä toimimista tai asiantuntija-apua.

Lastensuojelulaki ja lapsenhuoltolaki ohjaavat kasvatustyön päämääriä, sisältöä ja toteuttamisen tapoja sijaishuollossa. Kaikkien sijaishuoltopaikkojen kasvatusideologiansa mukaisen toiminnan tulee vastata lainsäädäntöä ja sen tulkintaa ohjaavia oikeuslähteitä. Näin siksi, että sijaishuolto toteuttaa julkista hallintotehtävää ja sen toimintaa ohjaa aina laki, myös kasvatustyön osalta. On kuitenkin selvää, että hyvän kasvatuksen sisältöä ei voi yksiselitteisesti määritellä, koska eri kasvatustilanteissa vaikuttavat niin monet eri tekijät, kuten vaikkapa lapsen yksilölliset piirteet ja tarpeet.

Vuonna 1984 voimaan tulleen lapsenhuoltolain 1 § on kestänyt hyvin aikaa. Vuodenvaihteessa sen sisältöä kuitenkin tarkennettiin korostaen lapselle tärkeiden ihmissuhteiden merkitystä ja aikuisen vastuuta suojella lasta. Lapsen oikeus hyvään kasvatukseen saa konkreettisen merkityksen, kun arvioidaan ja verrataan lapsenhuoltolain 1 §:n säännöstä siihen, mikä on yleisesti hyväksyttyä yhteiskunnassa, ja arvioimalla siihen nähden, mikä tukee lapsen yksilöllistä kasvua, kehitystä ja hyvinvointia (StVM 42/2018 vp, s. 11).

Kasvatusta koskevat käsitykset muuttuvat ja ovat yhteydessä kullekin ajalle tyypillisiin ilmiöihin. Esimerkkejä haasteellisista ilmiöstä tämän päivän kasvattajalle ovat lasten ulottuvilla olevat verkkoympäristöt tai eri informaatiokanavia pitkin lasten tajuntaan vyöryvät viestit maailmanlaajuisista katastrofeista. Kasvatuksen tueksi tarvitaankin jatkuvasti uutta tutkimustietoa. On tärkeä erottaa läsnä olevat mahdollisuudet ja uhilta suojautumisen tarve ja tarjota lapsille toivon tulevaisuudenkuvia. Tavoitteellisen kasvatustoiminnan perusta on kuitenkin aina lapsen kohtaamisen taidossa.

On puhuttava myös aikuisen ja lapsen välillä olevan valtasuhteen merkityksestä. Sijaishuollossa aikuisten valta on perusteltavissa sillä, että heillä on myös vastuu turvata lapsen yksilölliset tarpeet ja hänelle kuuluvat oikeudet. Rajojen osoittaminen lapselle on esimerkki aikuisen vallankäytöstä, se on perusteltua huolenpidon toteuttamiseksi ja on yhteydessä lapsen tarpeenmukaiseen valvontaan. Aikuisen ja lapsen välinen valtasuhde tulisi nähdä monimuotoisena ilmiönä, joka tarjoaa tukea lapsen itsenäisyyteen kasvulle ja kunnioittaa lapsen itsemääräämisoikeutta. Valtasuhde rakentuu myös sijaishuoltopaikan, erityisesti laitoksen, ja sinne sijoitetun nuoren välille. Sitä ilmentävät selkeimmin laitoksen säännöt.

Myös vallankäyttöä koskevat käsitykset rakentuvat kasvattajalla osaksi hänen kasvatustietoisuuttaan. Vallankäytön muotoja ja vaikutuksia on tärkeä tiedostaa ja pohtia. Sijaishuollossa onkin tärkeä pitää esillä kysymykset siitä, korostuuko kasvatuksessa liikaa vallan ja kontrollin merkitys tai niiden puuttuminen, miten lasten osallisuutta voidaan vahvistaa ja vaikutusmahdollisuuksia lisätä ja miten vuorovaikutuksen laatua aikuisten ja lasten välillä voidaan parantaa.

Perusoikeuksia ei voida rajoittaa kasvatuksellisen vallankäytön perusteella tai laitoksen säännöillä. Kasvatuksen mahdollisuuksille on asetettu rajat. Kasvatuksella voidaan kuitenkin yrittää tukea lasta niin, että tarvetta lapsen perusoikeuksien rajoittamiselle ei synny tai että tarve vähenee. Kasvatustyön laadun varmistaminen on ollut lastensuojelulain uudistuksen yksi tavoite. Sijaishuoltopaikkojen huomio kiinnitetään siihen, että henkilöstön rakenne vastaa lasten erityistarpeisiin ja luo edellytykset yksikön asianmukaiselle toiminnalle. Lisäksi henkilöstön riittävästä määrästä, osaamisesta ja perehdytyksestä on huolehdittava siten, etteivät niihin liittyvät puutteet aiheuta rajoitusten käyttämistä, lapsen turvallisuutta vaarantavia ja ihmisarvoa alentavia rajoitustoimenpiteiden toteuttamistapoja ja käytäntöjä.

Kasvatuksen rooli sijaishuollossa on tärkeä. Hyvä ymmärrys ja osaaminen kasvatuksen tavoitteista ja keinoista turvaa hyvän kasvatuksen.

Pasi Pollari

Pulkkinen, Lea (1984) Nuoret ja kotikasvatus. Otava.
Värri, Veli-Matti (2000) Hyvä kasvatus – kasvatus hyvään. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 42/2018 vp ─ HE 237/2018 vp

Kirjoitus on ensimmäinen osa koskien sijaishuollossa olevan lapsen ja nuoren oikeutta hyvään kasvatukseen. Voit lukea toisen osan täältä.

Tieto ja sen hallittavuus on perinteisesti liitetty vallankäyttöön. Sanotaan myös, että tieto
voimaannuttaa tekemään omaa elämää koskevia valintoja. Nämä molemmat tiedon
merkittävyyttä koskevat näkökulmat kuuluvat osana sijoitetun nuoren elämään. Omaa elämää
koskevat valinnat ja itsenäistyminen kulkevat yhä vahvempana liitoksena nuoruudesta kohti
aikuisuutta.

Sijoitetulle nuorille on merkityksellistä tieto, joka koskee omaa asiakkuutta ja sijaishuollon
toimintaa ja on nuorelle ymmärrettävää. Ymmärrys on edellytys sille, että nuoret voivat kokea
luottamusta aikuisten toimia ja päätöksiä kohtaan.

Tiedon välittäminen nuorille edellyttää aikuisilta aktiivisuutta. Tärkeä lähtökohta on, että tiedon
välittäminen tapahtuu aina nuoria kunnioittavassa ja arvostavassa vuorovaikutuksessa, mikä
rohkaisee nuoria myös itseään rakentamaan ja esittämään mielipiteensä saamastaan tiedosta.
Lastensuojelun asiakkaina olevien nuorten kokemusten mukaan heillä ei ole aina riittävästi tietoa
siitä, mitä tehdä tai keneen ottaa yhteyttä, jos kokee kohtelunsa vääräksi tai oikeuksiaan muulla
tavoin loukatuksi. Havaitut puutteet tiedollisten oikeuksien toteutumisessa ovat osaltaan
johtaneet lastensuojelulain sääntelyn tarkistamiseen. Erityisesti on tarkennettu
rajoitustoimenpiteitä ja oikeusturvakeinoja koskevan tiedon antamista koskevia säännöksiä.
Muutokset lastensuojelulakiin tulivat voimaan 1.1.2020.

Nyt toteutettu lainsäädännön muutos tarjoaa hyvän mahdollisuuden käydä keskustelua
sijoitettujen nuorten ja työntekijöiden kesken siitä, miksi lastensuojelun sääntely on tärkeää, mitä
sillä tavoitellaan tai miksi oli tärkeää uudistaa sääntelyä juuri nyt. Keskustelu muodostuu
luontevaksi osaksi nuoren sijoituksen aikaista prosessia, jossa nuori rakentaa ymmärrystään
sijoituksensa merkityksestä elämälleen.

Nuorten ja aikuisten yhteistyönä laatima hyvää kohtelua koskeva suunnitelma on erinomainen
työväline nuorten ja aikuisten väliseen yhteiseen keskusteluun, jossa nuorille voidaan avata
näkökulmia heidän arkensa hyvinvointia turvaavaan sääntelyyn ja sen toteutuksen tapoihin
sijaishuoltopaikassa. Mutta, mikä tärkeää, nuoria on myös kuultava ja tarjottava heille
mahdollisuus osallistua suunnitelman laatimiseen. Suunnitelman laatimisen yhteydessä luodaan
kuvaa moniin nuorelle tärkeisiin asioihin, joita voi keskustelussa tarkentaa kysymyksin ja
vastauksin. Hienoa on ajatella, että valmistuttuaan suunnitelma on yleisesti nähtävissä. Näin
luodaan pohjaa keskustelun jatkamiselle nuorten ja aikuisten välillä. Lisäksi velvollisuus
suunnitelman tarkastamiseen on vuosittain.

Olemme NOJA -hankkeessa laatineet sijaishuoltopaikkojen kanssa tehtävää yhteistyötä varten
yhteenvedon lastensuojelulaitoksen työntekijöiden roolista tiedollisten oikeuksien turvaajina.
Yhteenvetoon on koottu keskeiset lainkohdat sekä näkökulmia lainsäädännön esitöistä ja
eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännöstä. Yhteenveto on vapaasti käytettävissä ja
levitettävissä, ja sen voi ladata ja tulostaa täältä.

Pasi

Syksy on vaihtunut alkutalveksi, eikä joulukaan ole kaukana. Syksyyn on mahtunut monia hienoja kohtaamisia ja keskusteluja niin nuorten kuin ammattilaistenkin kanssa.

Jäin miettimään, minkä asian haluaisimme nostaa menneestä syksystä erityisesti esille. Ehkä se voisi olla ilahduttava huomio siitä, kuinka paljon enemmän lastensuojelussa nykyään puhutaan lasten ja nuorten oikeudesta tietoon, verrattuna esimerkiksi vuoden 2017 tilanteeseen, jossa lähdimme edistämään hankeideaa. Aihe tuntuu olevan pinnalla aivan eri tavalla kuin aiemmin, oli kyse sitten kohtaamisista kentän työntekijöiden kanssa tai vaikkapa laillisuusvalvojien kannanotoista.

STEA:n viime viikolla julkaistu myönteinen avustusehdotus sinetöi ensi vuoden suunnitelmat. Keväällä tiedossa on kaksi mielenkiintoista työskentelyjaksoa. Ensinnäkin jatkamme yhteistyötä SOS-lapsikylän kanssa perhehoidon puolella. Toinen keväällä odottava asia on Osallisuuden Ajan kanssa tehtävä laitosyhteistyö NOJA-mallinnusten ja yhteiskehittämisen merkeissä.

Ensi vuoden iso asia on myös Lastensuojelun Keskusliiton kanssa laadittava yhteisjulkaisu koskien nuorten tiedollisten oikeuksien turvaamista. Julkaisussa tullaan pohtimaan sitä, mitä, miksi ja miten nuorille tulisi puhua heidän oikeuksistaan ja asemastaan sijaishuollossa.

Näihin asioihin tartutaan hankkeessa siis vuodenvaiheen jälkeen. Itse olen jäämässä joulun alla äitiysvapaalle. Sen aikana Pasi vie hanketta eteenpäin hoitaen projektipäällikön tehtäviä.

Oikein hyvää joulun aikaa ja tulevaa uutta vuotta 2020 kaikille!

Reetta

Jokaisen nuoren tausta ja tilanne on omanlainen, myös sijaishuollossa. Myöskin nuorten tiedontarpeet ja tiedollinen ymmärrys ovat siten aina yksilöllisiä. Tämä näkökulma on vahvistunut ja konkretisoitunut kohtaamisissamme nuorten kanssa.

Siihen, millaisia tiedontarpeita nuorella on, vaikuttavat varmasti lukuisat eri tekijät. Vaikuttavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi oma persoonallisuus, historia ja kokemukset sekä nuoren juuri senhetkinen elämäntilanne ja sen käsitteleminen.

NOJA-hankkeessa olemme pyrkineet löytämään keskeisiä kokonaisuuksia, joiden pohjalle ymmärrystä omasta yksilöllisestä asemasta sijaishuollossa voisi rakentaa. Nämä kokonaisuudet näkyvät yllä olevassa kuviossa: mitkä ovat nuoren erityisen tärkeät oikeudet sijaishuollossa; mitä keinoja järjestelmä tarjoaa nuorelle vaikuttaa itse omiin asioihinsa sekä; mitkä ovat eri sijaishuollon aikuisten vastuut ja velvollisuudet nuoren oikeuksien turvaajina.

”Oikeuksiahan nyt on vaikka mitä”, totesi eräskin nuori. Oikeuksia on tosiaan lukuisia ja lisäksi oikeuksia on eritasoisia. Näemmekin tärkeäksi, että nuori hahmottaisi ainakin ne kaikkein keskeisimmät perus- ja ihmisoikeudet, jotka lastensuojelun tulee hänelle turvata ja jotka ovat toisaalta sijaishuollon erityisessä huolenpidon kontekstissa erityisen alttiina ristiriitatilanteille.

Nuoren osallistumisoikeudet olemme nähneet tarpeelliseksi pilkkoa konkreettisempiin osiin. Olemme jaotelleet nuoren vaikuttamisen keinoja sijaishuollossa seuraavasti: nuoren oikeus tulla kuulluksi, oikeus saada perustelut, oikeus asiakastietoon sekä nuorella käytössä olevat eri oikeusturvakeinot.

Kolmas tärkeä hahmotettava kokonaisuus on eri aikuisten velvollisuudet ja vastuut sijaishuollossa: mitkä ovat oman sosiaalityöntekijän velvollisuudet, erityisesti suhteessa arjen aikuisiin? Entä mikä valvontaviranomaisen rooli on nuoren oikeuksien turvaajana? Myöskään muiden ammattilaisten, etenkään opettajien ja terveydenhuollon ammattilaisten, tärkeitä rooleja ei saa unohtaa.

Kun näistä kolmesta eri kokonaisuudesta ja niiden välisistä yhteyksistä alkaa hahmottua yhteneväisempi kuva sijaishuollon maailmasta, on myös yksityiskohtaisemman tiedon etsiminen ja muodostaminen helpompaa – kunkin nuoren omista tarpeista ja tilanteesta riippuen.

NOJA-hankkeemme on tätä kirjoittaessani aika lailla tasan puolivälissä. Mennyt puolitoista vuotta tuntuu kuluneen hurjan nopeasti. Paljon on ehtinyt tapahtua, ja ennen kaikkea ajatukset, ideat ja näkemykset kehittyneet ja muotoutuneet hankkeen edetessä.

Oleelliseksi on muodostunut löytää sellaisia puhe- ja jäsennystapoja, joilla osin vaikeaselkoisiakin asioita voitaisiin välittää nuorille ymmärrettävällä tavalla. Mitkä nuoren oikeuksiin ja asemaan liittyvät asiat ovat kaikkein keskeisimpiä ja miten niitä voidaan kuvata toimivasti kokonaisuuksina? Jäsennyksen pohjaksi olemme ottaneet vahvasti arvokäsityksiin kiinnittyvät perus- ja ihmisoikeudet.

Kuten kaikkien oikeuksien, myös sijoitettujen lasten ja nuorten tiedollisten oikeuksien turvaaminen on kaikkien heidän ympärillään olevien aikuisten yhteinen tehtävä. Tässä vaiheessa näemmekin yhä tärkeämmäksi miettiä sitä, miten hankkeen aikana syntyneitä ideoita ja mallinnuksia voidaan levittää siten, että ne hyödyttävät mahdollisimman monia.

Yksi tällainen keino on osana hanketta laadittava nuorten oikeuksia ja asemaa koskeva materiaali, jota työstämme parhaillaan. Kesäkuussa nuorten kanssa toteutettu intensiivinen ja mielenkiintoinen tätä koskeva työskentelyjakso antoi paljon eväitä materiaalityön jatkamiselle.

Antoisinta menneessä puolessatoista vuodessa ovatkin ehdottomasti olleet mieleenpainuvat kohtaamiset nuorten kanssa, jotka jatkuvat edelleen hankkeen loppupuoliskolla.

Iloa ja intoa syksyyn!

Reetta

Kevään päätteeksi pääsimme työskentelemään upeiden Tampereen SOS-kehittäjänuorten kanssa. SOS-lapsikylälle iso kiitos yhteistyöstä!

Kävimme nuorten kanssa mielenkiintoisia keskusteluja nuoren tiedollisten oikeuksien merkityksestä sijaishuollossa. Mietimme yhdessä sitä, mitä eri arkisia asioita keskeiset perus- ja ihmisoikeudet turvaavat, mitkä ovat eri aikuisten roolit näiden oikeuksien turvaamisessa ja mitkä ovat nuoren omat mahdollisuudet vaikuttaa omien oikeuksiensa toteutumiseen. Haimme keskusteluissa erityisesti perhehoidon näkökulmaa.

Pyysimme nuorilta myös kommentteja nuorten oikeuksia käsitteleviin teksteihimme. Tekstien tarkoituksena on avata nuorille ymmärrettävällä tavalla sijaishuollossa erityisen tärkeiden oikeuksien sisältöä. Materiaalit tulevat sähköiseen muotoon, ja myös yleisesti käyttöön viimeistään hankkeen lopussa.

Materiaalien työstäminen nuorten kanssa jatkuu kesäkuussa yhdessä kehittämispiloteista tuttujen nuorten kanssa. Ennen lomia edessä on siis vielä mielenkiintoinen työvaihe!

Kevään aikana olemme päässeet miettimään myös omavalvonnan roolia lastenkotitoiminnassa. Näkökulma on ollut muun muassa nuorten tiedollisten oikeuksien ja osallisuuden edistämisessä. Tästä aiheesta enemmän lähiaikoina.

Kaunista kesän alkua kaikille!

Reetta

PS. Kuva on Lapinlahden keväisestä kukkaloisteesta.