Oikeudesta hyvään kasvatukseen sijaishuollossa (2/2)

Oikeudesta hyvään kasvatukseen sijaishuollossa

Tämä kirjoitus on jatkoa huhtikuussa blogina ilmestyneelle kirjoitukselle.

NOJA-toiminnan yhteydessä olemme toisinaan kysyneet nuorilta, mieltävätkö he sijaishuollon aikuiset kasvattajinaan. Kysymys on voinut tuntua nuorista yllättävältä. Nuoret mieltävät huolenpidostaan vastaavat aikuiset yleensä ohjaajikseen ja rooli kasvattajana voi tuntua vieraammalta. Nuorten on helpompi puhua ohjaajista, jotka ohjaavat heitä arjessa. Vanhempien kasvatusvastuu on selkeämpi asia.

Nuorten ajatuksien lähtökohtia ymmärtäen ja mahdollisia toiveitakin kunnioittaen voimme puhua myös ohjaajista ja nuorten ohjaamisesta. Laajasti katsoen lapsen tai nuoren ohjaaminen kuuluu hyvinkin kasvatus -käsitteen sisään.

On totta, että kasvattajan ammattinimikkeestä on vuosikymmenten saatossa etäännytty. Esimerkiksi lastensuojelun työpaikkailmoituksissa ammattinimike usein ilmoitetaan ohjaajaksi ja vain harvoin kasvattajaksi. Tehtävänkuvauksissa voidaan puhua lasten ja nuorten hoidosta ja kasvatuksesta, yhdessä sekä ohjauksesta ja kasvatuksesta tai vaikkapa pelkästään ohjauksesta. Jossain määrin puhe kasvatustyöstä sijaishuollon arjen käytännöissä saattaa olla tänä päivänä vieraampaa myös aikuisille.

Kasvatuksen merkityksestä on kuitenkin tärkeä puhua nuorille. NOJA-toiminnan yhteydessä kasvatuksesta on puhuttu nuoren oikeutena, ja nuoret ovat osallistuneet aiheen käsittelyyn mielellään. He ovat mm. tutustuneet ”Suomen kauneimpaan lakipykälään”, lapsenhuoltolain 1 §:n, joka säätää lapsen huollosta ja kasvatukseen liitettävistä merkityksistä. Säännös kuvastaa hyvin kasvatukseen liitettäviä perimmäisiä arvoja ja siitä on selkeästi hahmotettavissa periaatteita, joita kasvatuksessa tulee noudattaa.

Kasvatuksen merkitystä tarkasteltaessa on hyvä nostaa esiin ajatuksia siitä, miten nuoren täysipainoinen ja sopusointuinen kehitys turvataan. Kasvaminen onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä saa merkityksiä. Niillä on vaikutus nuoren valmiuksiin elää itsenäisesti yhteiskunnassa ja sitoutua elämässään rauhan, ihmisarvon, suvaitsevaisuuden, vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden hengen mukaisiin ihanteisiin, niihin, jotka hän on omaksunut kasvatuksensa kautta ja joita myös YK:n lapsen oikeuksien sopimus korostaa kasvatuksen tavoitteina.

Lastensuojelun asiakkaana sijoitetulla nuorella on erityinen oikeus saada tietoa. Hyvän kasvatuksen myötä nuorelle annettu tieto turvaa nuoren kokemusta tulla kuulluksi ja osallistua. Hyvä kasvatus rakentaa nuorelle myös ymmärrystä huolenpidon merkityksestä elämässään ja luo luottamusta.

Kokemus hyvästä kasvatuksesta on yhteydessä kokemukseen oikeuksien turvaamisesta. Tällainen kokemus voi syntyä nuorelle, kun hänelle jaetaan tietoa oikeuksien merkityksestä ja osallistetaan sitä koskevaan keskusteluun. Aihe voi olla esimerkiksi se, miten aikuiset arvioivat yksikössään rajoitusten käytön edellytyksiä, kuvaavat sitä koskevaan päätöksentekoon liitettäviä merkityksiä tai selventävät nuorelle rajoituksen toteuttamista ja sen vaikutuksia.

Pasi Pollari

One thought on “Oikeudesta hyvään kasvatukseen sijaishuollossa (2/2)

Comments are closed.