Oikeudesta hyvään kasvatukseen sijaishuollossa (1/2)

Koronakriisi on ennenkokematon tilanne kaikille vanhemmille ja ammatissaan kasvatustyötä tekeville aikuisille. Se haastaa kasvatusta koskevia käsityksiä. Nyt vaaditaan herkkyyttä tunnistaa lapsen turvattomuutta, taitoa suojella lasta ja keinoja vastata lapsen muihinkin tarpeisiin kuin suojelun tarpeeseen. Onneksi kasvatustyön tueksi on julkaistu useita hyviä ohjeistuksia.

Hyvä kasvatus edellyttää tietoista toimintaa. Lapsen huolenpidosta vastaavilla aikuisilla on paljon tietoa ja usein myös paljon elämän ja työn mukanaan tuomaa kokemusta kasvatuksesta ja sen merkityksestä. Kasvatusta koskevien käsitysten kokonaisuutta voidaan kuvata kasvatustietoisuudeksi eli ymmärrykseksi kasvatuksen tavoitteista, keinoista ja tuloksista. Tärkeää on tieto siitä, mitä aikuinen haluaa välittää lapselle ja millä keinoin. Puhumme paljon tietojen ja taitojen merkityksistä lapselle, moraalikasvatuksen tarpeellisuudesta tai lapsen tarpeista luoda suhdetta esteettisiin arvoihin (esim. Lea Pulkkinen, 1984 ja Veli-Matti Värri, 2000). Hyvän kasvatustyön turvaaminen edellyttää usein, että kasvattajalla on mahdollisuus tukeen. Se voi olla esimerkiksi tiedon ja kokemusten jakamista, yhteistyössä toimimista tai asiantuntija-apua.

Lastensuojelulaki ja lapsenhuoltolaki ohjaavat kasvatustyön päämääriä, sisältöä ja toteuttamisen tapoja sijaishuollossa. Kaikkien sijaishuoltopaikkojen kasvatusideologiansa mukaisen toiminnan tulee vastata lainsäädäntöä ja sen tulkintaa ohjaavia oikeuslähteitä. Näin siksi, että sijaishuolto toteuttaa julkista hallintotehtävää ja sen toimintaa ohjaa aina laki, myös kasvatustyön osalta. On kuitenkin selvää, että hyvän kasvatuksen sisältöä ei voi yksiselitteisesti määritellä, koska eri kasvatustilanteissa vaikuttavat niin monet eri tekijät, kuten vaikkapa lapsen yksilölliset piirteet ja tarpeet.

Vuonna 1984 voimaan tulleen lapsenhuoltolain 1 § on kestänyt hyvin aikaa. Vuodenvaihteessa sen sisältöä kuitenkin tarkennettiin korostaen lapselle tärkeiden ihmissuhteiden merkitystä ja aikuisen vastuuta suojella lasta. Lapsen oikeus hyvään kasvatukseen saa konkreettisen merkityksen, kun arvioidaan ja verrataan lapsenhuoltolain 1 §:n säännöstä siihen, mikä on yleisesti hyväksyttyä yhteiskunnassa, ja arvioimalla siihen nähden, mikä tukee lapsen yksilöllistä kasvua, kehitystä ja hyvinvointia (StVM 42/2018 vp, s. 11).

Kasvatusta koskevat käsitykset muuttuvat ja ovat yhteydessä kullekin ajalle tyypillisiin ilmiöihin. Esimerkkejä haasteellisista ilmiöstä tämän päivän kasvattajalle ovat lasten ulottuvilla olevat verkkoympäristöt tai eri informaatiokanavia pitkin lasten tajuntaan vyöryvät viestit maailmanlaajuisista katastrofeista. Kasvatuksen tueksi tarvitaankin jatkuvasti uutta tutkimustietoa. On tärkeä erottaa läsnä olevat mahdollisuudet ja uhilta suojautumisen tarve ja tarjota lapsille toivon tulevaisuudenkuvia. Tavoitteellisen kasvatustoiminnan perusta on kuitenkin aina lapsen kohtaamisen taidossa.

On puhuttava myös aikuisen ja lapsen välillä olevan valtasuhteen merkityksestä. Sijaishuollossa aikuisten valta on perusteltavissa sillä, että heillä on myös vastuu turvata lapsen yksilölliset tarpeet ja hänelle kuuluvat oikeudet. Rajojen osoittaminen lapselle on esimerkki aikuisen vallankäytöstä, se on perusteltua huolenpidon toteuttamiseksi ja on yhteydessä lapsen tarpeenmukaiseen valvontaan. Aikuisen ja lapsen välinen valtasuhde tulisi nähdä monimuotoisena ilmiönä, joka tarjoaa tukea lapsen itsenäisyyteen kasvulle ja kunnioittaa lapsen itsemääräämisoikeutta. Valtasuhde rakentuu myös sijaishuoltopaikan, erityisesti laitoksen, ja sinne sijoitetun nuoren välille. Sitä ilmentävät selkeimmin laitoksen säännöt.

Myös vallankäyttöä koskevat käsitykset rakentuvat kasvattajalla osaksi hänen kasvatustietoisuuttaan. Vallankäytön muotoja ja vaikutuksia on tärkeä tiedostaa ja pohtia. Sijaishuollossa onkin tärkeä pitää esillä kysymykset siitä, korostuuko kasvatuksessa liikaa vallan ja kontrollin merkitys tai niiden puuttuminen, miten lasten osallisuutta voidaan vahvistaa ja vaikutusmahdollisuuksia lisätä ja miten vuorovaikutuksen laatua aikuisten ja lasten välillä voidaan parantaa.

Perusoikeuksia ei voida rajoittaa kasvatuksellisen vallankäytön perusteella tai laitoksen säännöillä. Kasvatuksen mahdollisuuksille on asetettu rajat. Kasvatuksella voidaan kuitenkin yrittää tukea lasta niin, että tarvetta lapsen perusoikeuksien rajoittamiselle ei synny tai että tarve vähenee. Kasvatustyön laadun varmistaminen on ollut lastensuojelulain uudistuksen yksi tavoite. Sijaishuoltopaikkojen huomio kiinnitetään siihen, että henkilöstön rakenne vastaa lasten erityistarpeisiin ja luo edellytykset yksikön asianmukaiselle toiminnalle. Lisäksi henkilöstön riittävästä määrästä, osaamisesta ja perehdytyksestä on huolehdittava siten, etteivät niihin liittyvät puutteet aiheuta rajoitusten käyttämistä, lapsen turvallisuutta vaarantavia ja ihmisarvoa alentavia rajoitustoimenpiteiden toteuttamistapoja ja käytäntöjä.

Kasvatuksen rooli sijaishuollossa on tärkeä. Hyvä ymmärrys ja osaaminen kasvatuksen tavoitteista ja keinoista turvaa hyvän kasvatuksen.

Pasi Pollari

Pulkkinen, Lea (1984) Nuoret ja kotikasvatus. Otava.
Värri, Veli-Matti (2000) Hyvä kasvatus – kasvatus hyvään. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 42/2018 vp ─ HE 237/2018 vp

Kirjoitus on ensimmäinen osa koskien sijaishuollossa olevan lapsen ja nuoren oikeutta hyvään kasvatukseen. Voit lukea toisen osan täältä.